Vanhanlaman haamut

Kun yleisradion taloustoimittaja Seppo Konttinen kirjoitti kirjan : Salainen pankkituki, se sijoitettiin kustannusosakeyhtiö Tammen uudelleen aloitettuun Huutomerkki sarjaan.

Osittain ilmeisesti tähän nojautuen kiirehtivät muutamat valtamedian toimittajat määrittelemään kirjan eräänlaiseksi pamfletiksi, jonkinlaisen yhden rajoittuneen näkemyksen esitykseksi.

Kirjaa lukiessa tuli kuitenkin esille, koko yhteiskuntamme valittujen päättäjien ja korkeissa asemissa päätösvaltaa käyttäneiden (ja ilmeisesti tämänkin hetken päättäjien) mädännäisyys ja täydellinen kansalaisten oikeuksien kiertäminen ja huijaaminen.

Muutama TV ohjelma on valottanut noita edellisen laman ja niin sanotun pankkikriisin aikaisia ratkaisuja, joita on sitten huolella peitelty ja julistettu salaisiksi tavallisilta veronmaksajilta. ja huijausta jatketaan koko ajan tämän hetken päättäjien toimesta. On selvinnyt, että suurelta osin terve Suomen säästöpankki laitos ositettiin ja annettiin toisten liikepankkien jaettavaksi, niin että nämä saivat säästöpankista terveet osat ja saivat vastineeksi laittaa omat huonosti hoidetut pankkilainansa valtion ns. roskapankkiin Arsenaliin.

Tämä ei vielä riittänyt vaan seuraavaksi pankit saivat korottaa yksipuolisesti velallistensa korkoja väittäen, että heidän luottonsa olivat ns. valuuttaluottoja.

Kun suomen markka tuolloin 1991 vuoden lopulla devalvoitiin, pankit, jotka olivat ilmeisesti lainanneet rahaa ulkomailta, siirsivät tuosta johtuneen tappion velallistensa niskaan, vaikkei suinkaan kaikkien velallisten lainat ja velkakirjat olleet alun perin olleet mitään valuuttaluottoja.

Vuonna 1999 sitten peittely yritystä, jatkettiin kun roskapankin velat myytiin valtion (lue silloisten päättäjien eli ministeri Suvi-Anne Siimeksen allekirjoituksella) norjalaiselle perintäyhtiölle n. 5% velkojen todellisesta arvosta. Uskoisin, että lähes kaikki velalliset olisivat kyenneet maksamaan isommankin osion velastaan ja rahat olisivat päätyneet Suomen valtiontalouteen.

Pankkien siis liikepankkien tukemista puolusteltiin isänmaallisuudella, huvittavinta koko asiassa on se, että useimmat suomalaiset pankit ovat vähitellen päätyneet pohjoismaiseen omistukseen, eli päättäjämme ovat lähinnä huolehtineet ja huolehtivat eivät suomalaisten veronmaksajien tai yleensäkään suomen kansalaisten eduista vaan naapurimaiden kuten Norjan, Ruotsin ja Tanskan veronmaksajista.

Tuolloin laman aikana pääministerinä oli Esko Aho ja valtionvarainministerinä Iiro Viinanen ja muistan miten jatkuvasti paasattiin julkisuudessa ja edelleenkin niin tehdään, siitä miten kansalaiset ovat holtittomia rahan käytössään ja miten suuret ikäluokat tulevat romauttamaan valtion talouden tarvitsemalla aivan liikaa sosiaaliturvaa vanhuudessaan.

Nuo suunnattomat rahasummat, jotka päättäjien toimesta huijattiin suomalaisilta veronmaksajilta ja yrittäjiltä olisivat varmaan ainakin osiltaan kattaneet tulevat sosiaalimenot. Juuri Ahon ja Viinasen toimesta alennettiin vuoden 1994 vuodenvaihteen jälkeen esimerkiksi kaikkien valtion ja kuntien työntekijöiden tulevia eläkkeitä. Eli silloiset johtavat poliitikot huolehtivat omalta osaltaan siitä, että tulevat eläkeläiset eivät tule pärjäämään eläkkeillään. Sen lisäksi tehtiin tuhansien yritysten omistajista ikuisia velallisia, joille ei kertynyt minkäänlaista eläkettä vuosikausilta.

Tällä tavoin siis isänmaallisella toiminnalla korkeissa asemissa olevat ja olleet poliittiset päättäjämme saavat pidettyä tämän huijattavan kansan kyykyssä ja syyllisenä vuodesta toiseen?