torstai 28. toukokuuta 2009

"Kaapattu lapsuus" ahdistaa koko elämän ajan sotalapsia, sotaorpoja, pakkohuostaanotettuja..

Arvoisa Mervi Alatalo ..
Anna-lehdessä nro 22, 28.6.2009 on juttunne otsikolla: ”Kaapattu lapsuus”.Iskette siinä todellakin kipeimpään ytimeen.

Olen vuodesta 1999 lähtien osallistunut pakkohuostaanotettujen ja kaapattujen lasten pelastamiseen käytännössä – vaihtelevalla menestyksellä. Avustustoimia rakentaessa ensisijainen huoli ja murhe ei ole ollut – ainakaan minulle – vanhempien, aikuisten tuntemukset tai mahdolliset traumat.

Todelliset KÄRSIJÄT ovat lapset, joiden elämän herkimpinä vuosina murskataan heiltä luottamus aikuisiin, erityisesti virkavaltaan ja oikeuteen.

Kiitos jutustanne, toimittaja Alatalo, jonka liitteessä mainitsette ”lapsikaappaussopimuksesta" ja oletatten sen olavan lainvoimainen Suomessa.

Vuodesta 1999 lähtien olen yrittänyt selvittää Haagin lapsikaappauksen ”lainvoimaisuutta” Suomessa. Viimeksi olen tehnyt asiasta kyselyn eduskunnan tiedottajalle…
Kts. http://www.promerit.net/blogi.kannus.htm

Nimittäin väitän että EN:n jäsenyydestään huolimatta Suomi ei ole ratifioinut YK:n lapsisopimuksen menettelyllistä täytäntöönpanosopimusta.Siis kun eduskunta ei ole ratifioinut KOKONAISUUDESSAAN lapsen oikeuksia koskevia kv.sopimuksia, niin Haagin lapskaappaussopimus on lainvoimanen vain englannin ja ranskankielisinä. Tästä Suomen lainsäädännön ja oikeuskäytäntöjen SIKASOTKUSTA johtuvat esim. ristiriidat Venäjältä salakuljetetun Anton-pojan tapauksen ja Campoyn veljesten ja Kosken poikien mielisairaalaan vangitsemis-episodien ja 9-vuotiaan turkulaispojan huumattuna lehtokonerahtina Yhdysvaltoihin karkoituksen vertailussa.

Lasten elinikäisistä traumoista nousee silloin tällöin esille joku kohujuttu, mutta tuomiovallan sekakäyttö sen kun jatkuun entisin menoin.
http://promerit.net/lastenpalautus.html

Jyrki Virolainen, professor (law, especially procedural law), former judge (district court, court of appeals) kävi blogissaan mielestäni hänen taholtaan sekavan kiistakirjoittelun. Jo toki hänellä on ylimielisyyteen vivahtava asenne kanslaiskeskusteluun, eli ajaa niin monen “tiedeyhteisön” edustajan lailla kaperaiteista rataansa…

Tässä otteita prof. Virolaisen lausumista blogissaan .. 25.5.2009
http://jyrkivirolainen.blogspot.com/2009/05/pikku-antonin-pako-venajalta-vapauteen.html

Suomi on ratifioinut asianmukaisesti sekä Haagin vuoden 1980 lapsikaappaussopimuksen (1994) että YK:n puitteissa 1989 tehdyn lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen. Vm. sopimus on ollut Suomessa voimassa vuodesta 1991.On vielä kolmaskin sopimus lasten oikeuksista nimittäin Euroopan neuvoston 1996 jäsenmaitaan varten vahvistama eurooppalainen yleissopimus lapsen oikeuksien käyttämisestä. Suomi on kyllä allekirjoittanut tämänkin sopimuksen, mutta ratifiointi puuttuu jostakin syystä edelleen.
Aivan ilmeisesti Kalevi Kannus ja muut promerituslaiset tarkoittavat juuri tätä puutetta, vaikka heidän sivustoillaan väitetään isoilla otsikoilla, että "Suomen eduskunta ei ratifioinut oikein Haagin lapsikaappaussopimusta." Mutta tästähän ei ole kyse, Haagin sopimus on toki ratifioitu, mutta EN:n em. sopimus on ratifioimatta.

Miksi EN:n yleissopimusta ei sitten ole ratifioitu? Hyvä kysymys, joka pitäisi esittää OM:n alan ehdottomalle auktoriteetille, OTT, professori Markku Helinille, joka on vastannut OM:ssä mm. lapsiasioista jo kai kohta 25 vuotta.Ratifioimiskysymys on tietenkin kiinni siitä, ettei Suomen lapsi- ja prosessilainsäädäntö täytä niitä vaatimuksia, joita sanottu eurooppalainen menettelyllinen yleissopimus asettaa. Samaa on sanottava tuomioistuinkäytännöstä ja erityisesti KKO:sta, joka suhtautuu tällaisissa asioissa aina hyvin torjuvasti suullisten käsittelyjen järjestämiseen. Ehkäpä Helin on saanut KKO:sta evätystä, että älkää nyt vaan h-tissä pitäkö sen EN-sopimuksen ratifioinnin kanssa mitään kiirettä!

Juuri tästä lapsen henkilökohtaisesta kuulemisesta oli kyse mm. Kerstin Campoy lasten palauttamista koskevassa asiassa vuonna 1998, jota olen kommentoinut edellä. Lapsia ei kuultu KKO:ssa, vaikka sitä pyydettiin. Vielä kärjistetymmin sanottu kuulemiskysymys tuli esiin vuonna 2004 käsitellyssä ns. Kosken poikien eli Outi Kosken ja John Rogersin lasten, 13- ja 10 -vuotiaiden poikien palauttamiskiistassa. Itä-Suomen HO kuuli poikia henkilökohtaisesti ja katsoi, ettei heitä voitu vastoin tahtoaan palauttaa Yhdysvaltoihin. Sen sijaan KKO epäsi tässsäkin tapauksessa lasten kuulemisen - oikeusneuvos Lauri Lehtimaja oli toki aivan oikein toisella kannalla - ja määräsi pojat palautettaviksi (KKO 2004:129).

Po. EN:n yleissopimus turvaisi paljon tehokkaammin lapsen henkilökohtaisen kuulemisen ja lapsen oikeuden ilmaista oma näkökantansa mm. tuomioistuimessa ja juuri lapsen palauttamista koskevissa asioissa. Sopimus takaisi lapselle tosiasiallisen oikeuden osallistua asianosaisena häntä koskevaan oikeudenkäyntiin, nyt tämä oikeus on vain 15-vuotta täyttäneillä ja sitä vanhemmilla lapsilla.

Syyt ja seuraukset. Suomen sekasotkuinen lainsäädäntö yhdessä poukkoilevan oikeuskäytännön on johtanut Suomen ja Venäjän rintamat vastakkain.

Uudistuksen avaimet ovat eduskunnalla ja hallituksella.

Kalevi Kannus

Pieni takauma: Euroopan Unionin espanjalainen ihmisoikeuskomissaari vieraili vuosituhanten vaihteessa Suomessa. Hotelli Kämpissä järjestettiin komissaarin tapaaminen lastenoikeusjärjestön edustajille. Puheenvuorossani otin esille Haagin sopimuksen ratifioinnin Suomen osalta;

Tilaisuudessa komissaarin avustajana toiminut ulkoministeriön virkailja Alexander Stubb ei suostunut kääntämään kysymystä ja englanninkielellä esitetyn vaihtoehdon hän keskeytti.

Omalta kohdaltani ”isättömyyden” kulissit ovat vaivanneet siitä lähtien kun tajusin isäni kaatumisen talvisodassa; Tähän ”traumaan” liittyvät venäläisten pommikoneiden yölliset ylilennot lennot Oulua pommittamaan.Näistä isämyytistä ja sodan tapahtumista eivät aikuiset koskaan puhuneet; Isäni kuvan löysin ensimmäisen kerran kansakoulun johtajaopettajan kirjahyllystä, talvisodassa ja jatkosodassa kaatuneiden matrikkelista. Isänpuolen sukulaisiin minulla ei ole ollut minkäänlaista yhteyttä.

KKs.

1 kommentti:

  1. Vuoden 1996 Suomen solmimien kansainvälisten sopimusten "ratifiointi" oli eduskunnan pöydällä tämän viikon tiistaina ... lukekaa hyvät kansalaiset ... ei yhtään kansanedustajan kommenttia !

    Ja lukekaa KKO:n kommnetit Nro 999 "viivästyskantelulaista" ja lukekaa lakimuutos 84/2009 finlexistä ... yhdenvertaisuus ei koske "perhepolitiikkaa" ?

    Mitä muita "julkisia" todisteita vielä tarvitaan ?

    Eduskunnan "okeusasiamiehen" päätös 876/2/05... poliisi ei saa tutkia lapsi ja mieskansalaisiin kohdistettuja lainsäädännöllisiä ihmisoikeusloukkauksia !

    Lainsäädäntötyö Suomessa on muuttunut hyvin salaiseksi ?

    VastaaPoista