Suomen eduskunta ei ole ratifioinut Haagin lapsikaappaussopimusta, vaikka toisin on väitetty

Tässä on kysymyksessä Haagin lastensuojelusopimus..

.. jonka eduskunta on tiistaina 26. toukokuuta 2009 käsittelyt ja hyväksynyt toisessa käsittelyssä. Samalla tavoin eduskunnan olisi pitänyt toimia ja hyväksyä Haagin kansaivälinen lapsikaappaussopimuskin; perustuslain säätämisjärjestyuksessä tai kiireellisenä 5/6 enemmistöllä. Ei vain ole käsitellyt ja hyväksynyt.

Lainaus eduskunnan tiedotteesta, tiistaina 26.5.2009:
Hallituksen esitys lasten suojelua koskevan Haagin yleissopimuksen hyväksymisestä ja laeiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta.

Osittain ainoa, osittain toinen käsittely
Hallituksen esitys HE 218/2008 vp
Lakivaliokunnan mietintö LaVM 7/2009 vp

Päätös:
Eduskunta hyväksyi yleissopimuksen. Eduskunta hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä sisällöltään päätetyt lakiehdotukset. Lakiehdotusten toinen käsittely päättyi. Asian käsittely päättyi.
Pöytäkirja

- - - -

Kyselyissä eduskunnalle olen saanut vastauksina sitä sun tätä..

Olen vuodesta 1999 asti yrittänyt saada selvyyttä ristiriitaiseen lainkäyttöön, koskien Haagin lapsikaappaussopimuksen ratifioimista – Suomen eduskunnassa, jossa kiorjasto/tietopalvelun henkilöstö ei ole ajan tasalla.

Suomalaisen oikeuskäytännön omalaatuisuus tuli esille mm. Campoyn veljesten ja Kosken poikien mielisairaalaan vangitsemisepisodeineen ja turkulaisen 9-vuotiaan pojan lähettämisessä huumattuna lentorahtina Yhdysvaltoihin.

Kysely,

Marjo Timonen, johtaja viestintäyksikkö
Eduskunta

Kunnioittavasti tiedustelen. Onko Suomen eduskunta hyväksynyt ja käsitellyt ns Haagin lapsikaappaussopimusta – kokonaisuutena?'

Ymmärtääkseni sopimuksen hyväksyminen lailla on pitänyt tehdä perustuslain säätämisjärjestyksessä kaksilla valtiopäivillä tai kiireisenä 5/6 enemmistön päätöksellä, koska siinä kajottiin perustuslaillisiin oikeuksiin.

Jos se on kokonaisuudessaan hyväksytty, niin mikä on

• päivämäärä ja lain numero sekä
• hallituksen esityksen numero?
• Milloin ja millä asetuksella lain toimeenpano on hyväksytty?

Vertailuna vuonna 1947 hyväksytty Pariisin rauhansopimus, joka vahvistettiin lailla ja asetuksella perustuslain säätämisjärjestyksessä..

Olen tietoinen , että lapsen huoltajuutta ja tapaamisoikeutta koskevissa laeissa on viitattu niin sanottuun Haagin sopimukseen.Suomessa lainkäyttö on ristiriidassa sopimukseen joka on kokonaisuutena hyväksyttävissä englannin- ja ranskankielisinä.

Kalevi Kannus

* **
Vastaus eduskunnasta:

-----Alkuperäinen viesti-----
Lähettäjä: Kirjasto/tietopalvelupäivystäjä [mailto:kirjasto.tietopalvelu@eduskunta.fi] Lähetetty: 29. toukokuuta 2009 15:32
Vastaanottaja: Kalevi Kannus

.. viittaan Kaarlo Mäkelän (Jali Raidalle) aiemmin lähettämään viestiin.

- - - -

Jali Raidan saama vastaus:

From: "Kirjasto/tietopalvelupäivystäjä"
To: "Flittner von Julia"
Date: May 28, 2009 3:59:34 PM EEST

Tässä Ulkoasiainministeriöstä saamaamme lisätietoa koskien Haagin lapsikaappaussopimuksen voimaan saattamista.Sopimuksen voimaansaattavaa asetusta (Suomen säädöskokoelman sopimussarja n:o 57/1994/Suomen säädöskokoelma n:o 644/1994) on edeltänyt lainmuutos (Suomen säädöskokoelma n:o 186/1994 - HE 60/1993), joka on koskenut lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annettua lakia.Lainmuutos on hyväksytty eduskunnassa 17.12. 1993.
Liitteenä esittelylista sopimusta koskevasta presidentin esittelystä ja valmistelevan virkamiehen muistio sopimuksen voimaansaattamisesta.

yst. terv. Kaarlo Mäkelä
Eduskunnan kirjasto / tietopalvelu - Riksdagsbiblioteket / Informationstjänsten

* * *
Lasten oikeusturvasta on kysymys, vai onko?

Kaarlo Mäkelä lausuu ao. vastauksessaan:
Sopimuksen voimaansaattavaa asetusta (Suomen säädöskokoelman sopimussarja n:o 57/1994/Suomen säädöskokoelma n:o 644/1994) on edeltänyt lainmuutos (Suomen säädöskokoelma n:o 186/1994 - HE 60/1993), joka on koskenut lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annettua lakia.
Lainmuutos on hyväksytty eduskunnassa 17.12. 1993.

Kun on olemassa kuitenkin toinen versio:
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (4.3.1994/186)
Lakiin sisältyy viittauksia ns. Haagin lapsikaappaussopimukseen kuin myös vastaavaan Euroopan neuvoston sopimukseen. Lain tullessa voimaan 4.3 1994 Suomi ei ole ollut ko. kansainvälisten sopimusten hyväksyjänä. Sopimukset ovat tulleet Suomessa voimaan vasta asetuksella 1. elokuuta 1994.

Euroopan neuvosto vahvisti vasta vuonna 1996 jäsenmaitaan varten eurooppalaisen yleissopimuksen lasten oikeuksien käytöstä. Tällä yleissopimuksella pyritään turvaamaan lapselle prosessuaaliset oikeudet ja muun muassa oikeus osallistua asianosaisena häntä koskevaan oikeudenkäyntiin.

EN:n jäsenyydestään huolimatta Suomi ei ole ratifioinut tätä YK:n lapsisopimuksen menettelyllistä täytäntöönpanosopimusta.
Ratifiointi edellyttäisi koko lailla suuria lakiperäisiä uudistuksia. Kun menettelyllistä yleissopimusta ei ole saatettu voimaan, meillä voidaan määrätä lasten elinikäisistä kohtaloista konttorityönä, ei oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaateliaassa, oikeusturvaa takaavassa järjestyksessä. Tämäkö on ollut lainsäätäjän tarkoitus ja tavoite?

Kalevi Kannus

Kts. Jali Raidan kommentti..

"Kaapattu lapsuus" ahdistaa koko elämän ajan sotalapsia, sotaorpoja, pakkohuostaanotettuja..

Arvoisa Mervi Alatalo ..
Anna-lehdessä nro 22, 28.6.2009 on juttunne otsikolla: ”Kaapattu lapsuus”.Iskette siinä todellakin kipeimpään ytimeen.

Olen vuodesta 1999 lähtien osallistunut pakkohuostaanotettujen ja kaapattujen lasten pelastamiseen käytännössä – vaihtelevalla menestyksellä. Avustustoimia rakentaessa ensisijainen huoli ja murhe ei ole ollut – ainakaan minulle – vanhempien, aikuisten tuntemukset tai mahdolliset traumat.

Todelliset KÄRSIJÄT ovat lapset, joiden elämän herkimpinä vuosina murskataan heiltä luottamus aikuisiin, erityisesti virkavaltaan ja oikeuteen.

Kiitos jutustanne, toimittaja Alatalo, jonka liitteessä mainitsette ”lapsikaappaussopimuksesta" ja oletatten sen olavan lainvoimainen Suomessa.

Vuodesta 1999 lähtien olen yrittänyt selvittää Haagin lapsikaappauksen ”lainvoimaisuutta” Suomessa. Viimeksi olen tehnyt asiasta kyselyn eduskunnan tiedottajalle…
Kts. http://www.promerit.net/blogi.kannus.htm

Nimittäin väitän että EN:n jäsenyydestään huolimatta Suomi ei ole ratifioinut YK:n lapsisopimuksen menettelyllistä täytäntöönpanosopimusta.Siis kun eduskunta ei ole ratifioinut KOKONAISUUDESSAAN lapsen oikeuksia koskevia kv.sopimuksia, niin Haagin lapskaappaussopimus on lainvoimanen vain englannin ja ranskankielisinä. Tästä Suomen lainsäädännön ja oikeuskäytäntöjen SIKASOTKUSTA johtuvat esim. ristiriidat Venäjältä salakuljetetun Anton-pojan tapauksen ja Campoyn veljesten ja Kosken poikien mielisairaalaan vangitsemis-episodien ja 9-vuotiaan turkulaispojan huumattuna lehtokonerahtina Yhdysvaltoihin karkoituksen vertailussa.

Lasten elinikäisistä traumoista nousee silloin tällöin esille joku kohujuttu, mutta tuomiovallan sekakäyttö sen kun jatkuun entisin menoin.
http://promerit.net/lastenpalautus.html

Jyrki Virolainen, professor (law, especially procedural law), former judge (district court, court of appeals) kävi blogissaan mielestäni hänen taholtaan sekavan kiistakirjoittelun. Jo toki hänellä on ylimielisyyteen vivahtava asenne kanslaiskeskusteluun, eli ajaa niin monen “tiedeyhteisön” edustajan lailla kaperaiteista rataansa…

Tässä otteita prof. Virolaisen lausumista blogissaan .. 25.5.2009
http://jyrkivirolainen.blogspot.com/2009/05/pikku-antonin-pako-venajalta-vapauteen.html

Suomi on ratifioinut asianmukaisesti sekä Haagin vuoden 1980 lapsikaappaussopimuksen (1994) että YK:n puitteissa 1989 tehdyn lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen. Vm. sopimus on ollut Suomessa voimassa vuodesta 1991.On vielä kolmaskin sopimus lasten oikeuksista nimittäin Euroopan neuvoston 1996 jäsenmaitaan varten vahvistama eurooppalainen yleissopimus lapsen oikeuksien käyttämisestä. Suomi on kyllä allekirjoittanut tämänkin sopimuksen, mutta ratifiointi puuttuu jostakin syystä edelleen.
Aivan ilmeisesti Kalevi Kannus ja muut promerituslaiset tarkoittavat juuri tätä puutetta, vaikka heidän sivustoillaan väitetään isoilla otsikoilla, että "Suomen eduskunta ei ratifioinut oikein Haagin lapsikaappaussopimusta." Mutta tästähän ei ole kyse, Haagin sopimus on toki ratifioitu, mutta EN:n em. sopimus on ratifioimatta.

Miksi EN:n yleissopimusta ei sitten ole ratifioitu? Hyvä kysymys, joka pitäisi esittää OM:n alan ehdottomalle auktoriteetille, OTT, professori Markku Helinille, joka on vastannut OM:ssä mm. lapsiasioista jo kai kohta 25 vuotta.Ratifioimiskysymys on tietenkin kiinni siitä, ettei Suomen lapsi- ja prosessilainsäädäntö täytä niitä vaatimuksia, joita sanottu eurooppalainen menettelyllinen yleissopimus asettaa. Samaa on sanottava tuomioistuinkäytännöstä ja erityisesti KKO:sta, joka suhtautuu tällaisissa asioissa aina hyvin torjuvasti suullisten käsittelyjen järjestämiseen. Ehkäpä Helin on saanut KKO:sta evätystä, että älkää nyt vaan h-tissä pitäkö sen EN-sopimuksen ratifioinnin kanssa mitään kiirettä!

Juuri tästä lapsen henkilökohtaisesta kuulemisesta oli kyse mm. Kerstin Campoy lasten palauttamista koskevassa asiassa vuonna 1998, jota olen kommentoinut edellä. Lapsia ei kuultu KKO:ssa, vaikka sitä pyydettiin. Vielä kärjistetymmin sanottu kuulemiskysymys tuli esiin vuonna 2004 käsitellyssä ns. Kosken poikien eli Outi Kosken ja John Rogersin lasten, 13- ja 10 -vuotiaiden poikien palauttamiskiistassa. Itä-Suomen HO kuuli poikia henkilökohtaisesti ja katsoi, ettei heitä voitu vastoin tahtoaan palauttaa Yhdysvaltoihin. Sen sijaan KKO epäsi tässsäkin tapauksessa lasten kuulemisen - oikeusneuvos Lauri Lehtimaja oli toki aivan oikein toisella kannalla - ja määräsi pojat palautettaviksi (KKO 2004:129).

Po. EN:n yleissopimus turvaisi paljon tehokkaammin lapsen henkilökohtaisen kuulemisen ja lapsen oikeuden ilmaista oma näkökantansa mm. tuomioistuimessa ja juuri lapsen palauttamista koskevissa asioissa. Sopimus takaisi lapselle tosiasiallisen oikeuden osallistua asianosaisena häntä koskevaan oikeudenkäyntiin, nyt tämä oikeus on vain 15-vuotta täyttäneillä ja sitä vanhemmilla lapsilla.

Syyt ja seuraukset. Suomen sekasotkuinen lainsäädäntö yhdessä poukkoilevan oikeuskäytännön on johtanut Suomen ja Venäjän rintamat vastakkain.

Uudistuksen avaimet ovat eduskunnalla ja hallituksella.

Kalevi Kannus

Pieni takauma: Euroopan Unionin espanjalainen ihmisoikeuskomissaari vieraili vuosituhanten vaihteessa Suomessa. Hotelli Kämpissä järjestettiin komissaarin tapaaminen lastenoikeusjärjestön edustajille. Puheenvuorossani otin esille Haagin sopimuksen ratifioinnin Suomen osalta;

Tilaisuudessa komissaarin avustajana toiminut ulkoministeriön virkailja Alexander Stubb ei suostunut kääntämään kysymystä ja englanninkielellä esitetyn vaihtoehdon hän keskeytti.

Omalta kohdaltani ”isättömyyden” kulissit ovat vaivanneet siitä lähtien kun tajusin isäni kaatumisen talvisodassa; Tähän ”traumaan” liittyvät venäläisten pommikoneiden yölliset ylilennot lennot Oulua pommittamaan.Näistä isämyytistä ja sodan tapahtumista eivät aikuiset koskaan puhuneet; Isäni kuvan löysin ensimmäisen kerran kansakoulun johtajaopettajan kirjahyllystä, talvisodassa ja jatkosodassa kaatuneiden matrikkelista. Isänpuolen sukulaisiin minulla ei ole ollut minkäänlaista yhteyttä.

KKs.

Vanhanlaman haamut

Kun yleisradion taloustoimittaja Seppo Konttinen kirjoitti kirjan : Salainen pankkituki, se sijoitettiin kustannusosakeyhtiö Tammen uudelleen aloitettuun Huutomerkki sarjaan.

Osittain ilmeisesti tähän nojautuen kiirehtivät muutamat valtamedian toimittajat määrittelemään kirjan eräänlaiseksi pamfletiksi, jonkinlaisen yhden rajoittuneen näkemyksen esitykseksi.

Kirjaa lukiessa tuli kuitenkin esille, koko yhteiskuntamme valittujen päättäjien ja korkeissa asemissa päätösvaltaa käyttäneiden (ja ilmeisesti tämänkin hetken päättäjien) mädännäisyys ja täydellinen kansalaisten oikeuksien kiertäminen ja huijaaminen.

Muutama TV ohjelma on valottanut noita edellisen laman ja niin sanotun pankkikriisin aikaisia ratkaisuja, joita on sitten huolella peitelty ja julistettu salaisiksi tavallisilta veronmaksajilta. ja huijausta jatketaan koko ajan tämän hetken päättäjien toimesta. On selvinnyt, että suurelta osin terve Suomen säästöpankki laitos ositettiin ja annettiin toisten liikepankkien jaettavaksi, niin että nämä saivat säästöpankista terveet osat ja saivat vastineeksi laittaa omat huonosti hoidetut pankkilainansa valtion ns. roskapankkiin Arsenaliin.

Tämä ei vielä riittänyt vaan seuraavaksi pankit saivat korottaa yksipuolisesti velallistensa korkoja väittäen, että heidän luottonsa olivat ns. valuuttaluottoja.

Kun suomen markka tuolloin 1991 vuoden lopulla devalvoitiin, pankit, jotka olivat ilmeisesti lainanneet rahaa ulkomailta, siirsivät tuosta johtuneen tappion velallistensa niskaan, vaikkei suinkaan kaikkien velallisten lainat ja velkakirjat olleet alun perin olleet mitään valuuttaluottoja.

Vuonna 1999 sitten peittely yritystä, jatkettiin kun roskapankin velat myytiin valtion (lue silloisten päättäjien eli ministeri Suvi-Anne Siimeksen allekirjoituksella) norjalaiselle perintäyhtiölle n. 5% velkojen todellisesta arvosta. Uskoisin, että lähes kaikki velalliset olisivat kyenneet maksamaan isommankin osion velastaan ja rahat olisivat päätyneet Suomen valtiontalouteen.

Pankkien siis liikepankkien tukemista puolusteltiin isänmaallisuudella, huvittavinta koko asiassa on se, että useimmat suomalaiset pankit ovat vähitellen päätyneet pohjoismaiseen omistukseen, eli päättäjämme ovat lähinnä huolehtineet ja huolehtivat eivät suomalaisten veronmaksajien tai yleensäkään suomen kansalaisten eduista vaan naapurimaiden kuten Norjan, Ruotsin ja Tanskan veronmaksajista.

Tuolloin laman aikana pääministerinä oli Esko Aho ja valtionvarainministerinä Iiro Viinanen ja muistan miten jatkuvasti paasattiin julkisuudessa ja edelleenkin niin tehdään, siitä miten kansalaiset ovat holtittomia rahan käytössään ja miten suuret ikäluokat tulevat romauttamaan valtion talouden tarvitsemalla aivan liikaa sosiaaliturvaa vanhuudessaan.

Nuo suunnattomat rahasummat, jotka päättäjien toimesta huijattiin suomalaisilta veronmaksajilta ja yrittäjiltä olisivat varmaan ainakin osiltaan kattaneet tulevat sosiaalimenot. Juuri Ahon ja Viinasen toimesta alennettiin vuoden 1994 vuodenvaihteen jälkeen esimerkiksi kaikkien valtion ja kuntien työntekijöiden tulevia eläkkeitä. Eli silloiset johtavat poliitikot huolehtivat omalta osaltaan siitä, että tulevat eläkeläiset eivät tule pärjäämään eläkkeillään. Sen lisäksi tehtiin tuhansien yritysten omistajista ikuisia velallisia, joille ei kertynyt minkäänlaista eläkettä vuosikausilta.

Tällä tavoin siis isänmaallisella toiminnalla korkeissa asemissa olevat ja olleet poliittiset päättäjämme saavat pidettyä tämän huijattavan kansan kyykyssä ja syyllisenä vuodesta toiseen?

Varaa riittävästi aikaa

Alitajuisesti me kaikki tiedämme, miksi tietyt asiat tapahtuvat.

Päämäärämme on ymmärtää nuo syyt, toimia niiden vaatimalla tavalla ja jatkaa sitten elämässä eteenpäin.
Varaa riittävä aika

Työnteolle, se on menestyksen palkinto

Ajattelulle, se on vallan lähde

Leikkimiselle, se on ikuisen nuoruuden salaisuus

Lukemiselle, se on viisauden perusta

Kohteliaisuudelle, se on tie onnee

Unelmoimiselle, se on liittymistä tähtien joukkoon

Rakkaudelle, se on jumalien etuoikeus

Matkustamiselle, sillä elämä on liian lyhyt ahdasmielisyydelle

Nauramiselle, se on sielun omaa musiikkia.